Työtaistelutoimiin ryhtyvät yhdistykset asettavat toki itse lakkotavoitteensa. Tässä tavoitteiden muotoilua auttamaan joitakin vaatimuksia, joita ilmastolakkotoimisto suosittaa:
Ympäristölle haitalliset tuet pois
Suurimpia yksittäisiä esteitä päästöjen nopealle vähentämiselle on ilmastoa lämmittävän taloudellisen toiminnan tukeminen. Ympäristölle haitalliset yritystuet ja verohelpotukset on lakkautettava, ja vastaavasti tukien saamisen ehtona on oltava toiminnan muuttaminen ilmastokestäväksi. Esimerkiksi turpeen verotuki on poistettava nykyistä nopeammassa aikataulussa, ja lentoliikenteen valtiontuille on asettava sitovat ympäristökriteerit.
Oikeudenmukainen siirtymä
Sitä mukaa kun haitallisia aloja ajetaan alas, niiden työntekijöille on taattava mahdollisuus kouluttautua uudelleen. Oikeudenmukainen siirtymä tarkoittaa, että ilmastotoimet toteutetaan sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla ja etteivät haavoittuvimmassa asemassa olevat joudu kärsimään. Ympäristön ja työpaikkojen vastakkainasettelu on turhaa, sillä ekologisessa siirtymässä syntyy paljon uutta työtä. Työntekijöillä on oltava mahdollisuus valtion tai työnantajan rahoittamaan osaamiseen päivittämiseen, ja uudelleenkouluttautumisen taloudellisia edellytyksiä on parannettava. Suojellaan ihmisiä, ei työpaikkoja!
Elämiseen riittävä palkka elämää suojeleville aloille
Hoitotyö, kasvatus ja koulutus ovat esimerkkejä työstä, joka vaalii elämää ja ylläpitää yhteiskunnan toimintakykyä. Koronapandemian aikaan hoitajat, varhaiskasvattajat ja opettajat ovat tehneet korvaamatonta työtä. Näiden alojen merkitys ei kuitenkaan näy palkkatasossa, päinvastoin. Miten voimme säilyttää planeetan elinkelpoisena, jos emme edes tunnusta elämää suojelevan työn arvoa?
Lyhyempi työaika
Tällä hetkellä osa ihmisistä nääntyy työtaakan alle, kun taas toiset ovat kokonaan vailla työtä. Ilmaston kannalta ihmiskunta tekee liikaa ja vääränlaista työtä. Tutkimusten mukaan työtuntien vähentäminen sekä lisäisi ihmisten hyvinvointia että leikkaisi merkittävästi kasvihuonepäästöjä. Lyhyempi työviikko on ollut ay-liikkeen keskeisiä saavutuksia, mutta uudistuksista on vierähtänyt jo tovi: 8-tuntinen työpäivä otettiin käyttöön yli sata vuotta sitten, ja viisipäiväiseen työviikkoon siirryttiin 1966. On korkea aika ottaa seuraava askel ja vaatia nelipäiväistä työviikkoa (tai kuuden tunnin työpäivää).
Pitkän aikavälin visio
Lyhyellä tähtäimellä on toteutettava oikeudenmukainen siirtymä, mikä tarkoittaa ympäristölle haitallisten yritystukien lakkauttamista, haitallisten alojen hallittua alasajoa ja työntekijöiden uudelleenkouluttamista kestävämpään työhön. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä, sillä koko talousjärjestelmämme perustuu luonnon ja ihmisten hyväksikäyttöön. Pidemmällä tähtäimellä tarvitaan järjestelmätason muutoksia.
1. Talouden kasvupakosta on luovuttava
Nykyinen talousjärjestelmämme vaatii jatkuvaa kasvua ja voittojen maksimointia. Maapallo ja sen resurssit ovat kuitenkin rajallisia. Talouden edellyttämä kasvu sen sijaan ei ole luonnonlaki – se voidaan muuttaa. Tällä hetkellä ilmastopolitiikka nojaa unelmaan ”vihreästä kasvusta”. Talouskasvun irrottaminen luonnonvarojen ylikulutuksesta ei kuitenkaan näytä nykytiedon valossa mahdolliselta. Ympäristöpolitiikka on siksi muutettava vihreästä kasvustrategiasta ekologiseksi siirtymäpolitiikaksi. Päästöjen ja luonnonvarojen kulutuksen vähentämisen tulee asettaa talouden reunaehdot.
2. Työn ja talouden demokratisointi
Yksi ilmastopolitiikan este on, että talous on rajattu demokraattisen päätöksenteon ulkopuolelle, ja valta on siirtynyt yhä vahvemmin suurille yhtiöille ja niiden omistajille. Suomessa moni työntekijä kuuluu ammattiliittoon, mutta tehtaanomistaja voi silti siirtää tuotannon muualle, jos siitä saa siten paremmat voitot. Tätä ongelmaa ei olisi, jos yritykset olisivat työntekijöiden hallinnassa. Kun vanhoja, ympäristön kannalta kestämättömästi toimivia teollisuudenaloja ja tuotantolaitoksia ajetaan alas, tulee työntekijöillä olla mahdollisuus saada hallintaansa kyseinen laitos ja muuntaa se kestäväksi. Myös muut, jo olemassa olevat yritykset tulee voida ottaa työntekijöiden haltuun heidän niin halutessaan. Osuuskuntia ja muita yhteiseen omistukseen perustuvia tuotannon tapoja tulee tukea (voittoa tavoittelematon järjestö, yhdistys, jne).
3. Hyvinvoinnin jakautuminen on turvattava vaurauden uusjaolla
Nykyjärjestelmässä vauraus, ja siksi myös valta, keskittyy harvojen käsiin. Koronapandemia ja ilmastokriisi kärjistävät tätä eriarvoisuutta entisestään. Jotta kaikille voidaan epävarmoina aikoina taata mielekäs elämä, on vauraus jaettava tasaisemmin. Kyse on myös oikeudenmukaisuudesta. Vain sata yritystä on vastuussa yli 70%:sta ilmastopäästöjä. Oikeudenmukaisessa siirtymässä on olennaista, että ilmastotoimista maksavat ne, jotka ovat eniten vastuussa tuhosta. Yksittäisten työntekijöiden ei tule menettää toimeentuloaan ja elinehtojaan vain koska suuryhtiöt ja valtaapitävät ovat kiihtyvää vauhtia tuhoamassa planeetan elinkelpoisuutta. Hyvinvointipalvelut ja ekologista siirtymää helpottavat toimenpiteet, kuten uudelleenkouluttaminen ja perustulo, tulee rahoittaa pääomaveroilla, päästöveroilla ja verovälttelyn kitkemisellä. Kaikkein rikkaimmille voitaisiin säätää myös omistuskatto, jonka yli menevä vauraus käytettäisiin ilmastonmuutoksen torjumiseen ja eriarvoisuuden vähentämiseen.