Työajan lyhentäminen työntekijöiden ja ilmastoliikkeen yhteisenä tavoitteena
[Kirjoitus perustuu työajan lyhentämistä käsittelevään webinaariin, jonka Ilmastolakko järjesti 6.10.2021]
Liittolaisuuksien rakentaminen yhteiskunnallisten toimijoiden välillä vaatii jaettuja tavoitteita. Ilmastoliikkeen ja ay-liikkeen välinen yhteistyö edellyttää yhteisiä vaatimuksia, jotka hyödyttävät kumpaakin osapuolta. Voisiko työajan lyhentäminen olla sellainen?
Historiallisesti työajan lyhentäminen on yksi työväenliikkeen suurimpia saavutuksia. Suomessa siirryttiin kahdeksantuntiseen työpäivään vuonna 1917 ja viisipäiväiseen työviikkoon vuonna 1966. Vastaavia harppauksia ei ole sittemmin otettu, pikemminkin on menty takapakkia, kuten Sipilän hallituksen kikysopimus osoitti. Kuten työelämän historiaa tutkinut Pekka Peltola on todennut, jos työaikaa ei aktiivisesti pyritä lyhentämään, se tuppaa pitenemään.
Työajan lyhentämistä on viime vuosina kokeiltu ympäri maailmaa. Islannissa tuhannet julkisen sektorin työntekijät kokeilivat lyhennettyä työviikkoa neljän vuoden ajan ilman palkanalennuksia. Kokeilu osoittautui menestykseksi: työntekijöiden stressi väheni ja heidän terveytensä ja hyvinvointinsa parantui. Espanjassa taas aloitettiin syksyllä 2021 tähän mennessä laajin kokeilu, johon osallistuu yli 200 yritystä ja 6000 työntekijää. Vastaavia kokeiluja on tehty menestyksellä myös muun muassa Ruotsissa, Japanissa ja Uudessa-Seelannissa.
Suomessa pääministeri Sanna Marin on väläyttänyt ajatusta kuuden tunnin työpäivästä, mutta täällä työajan lyhentämistä ei ole laajamittaisesti kokeiltu sitten 90-luvun. EU on koronapandemian aikaan rahoittanut lyhennetyn työajan ohjelmia useissa jäsenmaissa, mutta Suomi ei ole tarttunut tilaisuuteen. Kiinnostusta kyllä olisi: STTK:n vuonna 2020 tekemässä selvityksessä 60% vastaajista kannatti työajan lyhentämistä.
Entä ilmasto?
Työn ilmastovaikutuksista on alettu puhua vasta hiljattain. Yhteenvedon aiheesta tarjoaa Samuli Sinisalon raportti Työajan lyhentämisen ekologiset vaikutukset (Kalevi Sorsa -säätiö, 2020). Raportin mukaan työajan lyhentäminen voi pienentää ympäristökuormitusta kahdella tavalla. Jos lyhyempi työaika johtaa tehdyn työn vähenemiseen ja kansantalouden mittakaavan supistumiseen, myös työn ympäristökuormitus pienenee huomattavasti. Toiseksi lisääntynyt vapaa-aika voi viedä kulutustottumuksia vähemmän ympäristöä kuormittavaan suuntaan. Työajan lyhentäminen voi myös auttaa ratkaisemaan niin sanotun Jevonsin paradoksin eli sen, että tehokkaampi teknologia ei johdakaan kysynnän laskuun vaan pikemminkin lisää sitä: ”[J]otta tuotannon tehokkuusparannukset onnistuisivat vähentämään ihmisen toiminnan negatiivista painetta ympäristölle, niiden tulisi olla yhdistettynä sellaisiin politiikan keinoihin, jotka kohdentuvat tuotannon taustamotiiveihin, kuten työajan lyhentämiseen”.
Miten paljon työaikaa pitäisi lyhentää? Eräiden tutkimusten mukaan jo pienellä vuosittaisella työajan leikkaamisella olisi pitkällä aikavälillä merkittävä ilmastovaikutus. Jos kolmasosa työn tuottavuuden kasvusta ohjattaisiin työajan lyhentämiseen kulutukseen sijaan, työaika vähenisi 25 prosenttia 45 vuoden aikana, mikä johtaisi 20 prosentin päästövähennyksiin (Nässen et al. 2009). Toisen tutkimuksen mukaan vuotuinen 0,5 prosentin lyhennys työaikaan voisi vähentää vielä käynnistymättömästä ilmaston lämpenemisestä jopa 25–50 prosenttia (Rosnick 2013). Radikaalimpia arvioitakin on esitetty. New Economics Foundationin raportin mukaan työviikkoa pitäisi ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin takaamiseksi lyhentää 21 tuntiin. Ajatushautomo Autonomy menee vieläkin pidemmälle ja väittää, että ilmaston kannalta kestävä viikottainen työmäärä olisi Ison-Britannian ja Ruotsin kaltaisissa rikkaissa maissa yhdeksän tuntia.
Työajan lyhentämisen vaikutukset riippuvat myös siitä, mitä lyhentämisellä ensisijaisesti tavoitellaan: työllisyyttä, hyvinvointia vai ympäristökuormituksen vähentämistä. Samuli Sinisalo esitteli Ilmastolakon järjestämässä webinaarissa 6.10.2021 erilaisia skenaarioita. Jos työaikaa lyhennetään tuottavuuden kasvun kautta tai jakamalla työtä tasaisemmin, saavutetaan pieni positiivinen ympäristövaikutus, kun ihmisten kulutus vapaa-ajalla muuttuu. Selvästi suurin ympäristövaikutus on kasvukriittisellä skenaariolla, jossa tuotanto vähenee ja talouden mittakaava supistuu.
Vähemmän vai mielekkäämpää työtä?
Ekologisessa siirtymässä tärkeää ei ole ainoastaan työn määrä vaan myös sen laatu. Joidenkin mukaan ekologisesti kestävässä yhteiskunnassa taloudellinen toimeliaisuus ei niinkään vähene vaan siirtyy toisaalle. Kestävän kulutuksen professori Mikko Jalas vertaili webinaarissa kahta eri suhtautumistapaa työn tulevaisuuteen. Ensimmäinen on ns. post-work -koulukunta, joka näkee teknologian kehityksessä ja automaatiossa mahdollisuuden palkkatyöstä vapautumiseen. Toiselle suuntaukselle taas ovat tyypillisiä ”hitaan”, työvoimavaltaisen työn lisääminen ja kasvukriittisyys. Jalaksen mukaan automaation kiihdyttäminen johtaa pääomavaltaisen työn lisääntymiseen ja harvaintalouteen. Tähän voi tosin huomauttaa, että kehitys riippuu myös omistussuhteista, eli karkeasti ilmaistuna siitä, kuka omistaa robotit.
Nämä suuntaukset eivät välttämättä ole toisilleen vastakkaisia. Esimerkiksi degrowth-tutkija Jason Hickelin visiossa ne yhdistyvät. Hickelin mukaan työajan lyhentäminen vähentäisi painetta talouden kasvattamiseen. Nykyjärjestelmässä työn tuottavuuden kasvu johtaa irtisanomisiin, ja uusien työpaikkojen luomiseksi tarvitaan lisää kasvua. Lyhentämällä työviikkoa ja jakamalla työtä tasaisemmin voitaisiin parantaa työllisyyttä ilman kasvupakkoa. Pienituloisten toimeentulo turvattaisiin perustulolla, joka rahoitettaisiin saastuttavasta toiminnasta perittävällä hiiliverolla.
Työajan lyhentämisen haasteet
Yhteiskuntafilosofian tutkija Lauri Lahikainen pohti webinaarissa työajan lyhentämistä poliittisena vaatimuksena. Hänen mukaansa lyhyempi työaika voisi parhaimmillaan olla yksi poliittinen vipu, joka mahdollistaa laajemman yhteiskunnallisen muutosprosessin ja kasvattaa poliittista toimijuutta (lisääntyneen vapaa-ajan myötä). Mutta koskisiko työajan lyhentäminen riittävän suurta joukkoa? Olisiko jokin universaalimpi vaatimus, kuten perustulo, sittenkin parempi?
Ammattiliitoissakin ollaan skeptisiä. Kiinnostusta työajan lyhentämiseen on, varsinkin nuorilla ja perheellisillä, mutta samalla osa-aikaisuus ja nollatuntisopimukset ovat yleisiä, ja monet kaipaisivat pikemminkin lisää työtunteja. Liitoissa ei myöskään ole ajateltu työajan lyhentämistä ilmastokysymyksenä, ja monien mielestä työpaikkojen ilmastoteoilla on enemmän merkitystä.
SAK:n puheenjohtaja Jarkko Elorannan mukaan työaika-autonomia on työajan järjestelmällistä lyhentämistä ajankohtaisempi kysymys. Työntekijät kaipaavat työaikoihin joustoa ja mahdollisuutta järjestää työ itselleen sopivalla tavalla. Työntekijöiden näkemyksien huomioiminen työn organisoinnissa, esimerkiksi logistiikka-alalla ja teollisuuden ympäristötiekartoissa, voisi lisätä myös työn ekotehokkuutta.
lmastolakko-kollektiivi kannattaa työntekijöiden sananvallan kasvattamista työpaikoilla, onhan yksi vaatimuksistamme työn ja talouden demokratisointi. Mutta kuten aiemmin todettiin, pelkkä työn tehostaminen voi pahimmillaan johtaa kysynnän kasvuun, ellei tuotannon muihin reunaehtoihin puututa. Todella demokraattisessa taloudessa työntekijät saisivat vaikuttaa myös tuotannon määriin ja esimerkiksi siihen, miten suuri osa yrityksen voitoista kotiutetaan osinkoina.
Vaatimuksia ja kysymyksiä
Työajan ja ilmaston välillä on yhteys, ja työajan lyhentämisellä olisi toteutustavasta riippuen erisuuruisia ympäristövaikutuksia. Työelämän pirstaloitumisen takia on haastavaa muotoilla vaatimus, joka yhdistäisi mahdollisimman suuren osan työvoimasta, mutta on mahdollista löytää kaksi ehtoa, jotka vaatimusten on täytettävä:
1) Työaikaa on lyhennettävä ilman palkanalennuksia.
2) Työaikaa on lyhennettävä joustavasti, eri alojen ja elämäntilanteiden tarpeet huomioiden. Kuusituntista työpäivää tai nelipäiväistä työviikkoa parempi vaatimus voisi olla esimerkiksi 30 tunnin työviikko.
Ilmastoliikkeen ja ammattiliittojen on myös pohdittava seuraavia kysymyksiä:
– Miten työajan yhteys ilmastonmuutokseen saadaan osaksi liittojen ilmastotoimia?
– Miten ay-liike saa ajettua läpi sellaisia muutoksia työaikoihin, jotka tapahtuisivat työnantajan kustannuksella? Tapahtuuko muutos sopimalla vai sotimalla?
– Jos päästöt vähenevät eniten kasvukriittisessä skenaariossa, miten saadaan kannatusta sen vaatimien radikaalien muutosten taakse? Miten saadaan vakuutettua laajat joukot siitä, ettei talouskasvupakosta luopuminen tarkoita kurjistumista?
Poliittista vipuvoimaa kasvattavat yhteiset vaatimukset syntyvät dialogin kautta. Ilmastoliikkeen rooli tässä vuoropuhelussa on muistuttaa toimien kiireellisyydestä ja nostaa pöydälle radikaalinkin tuntuisia ideoita. Ay-liikkeessä taas on eri ammattialoihin liittyvää käytännön tietoa ja erilaisten arkien ymmärrystä, joita tarvitaan, kun työtä väistämättä organisoidaan uudelleen ekologisessa siirtymässä.
Lähteet:
Nässén, J., J. Larsson and J. Holmberg (2009) ‘The Effect of Work Hours on Energy use: A MicroAnalysis of Time and Income Effects’, Proceedings to ACEEE Summer Study, La Colle sur Loup, France: 1–6.
Rosnick, D. (2013) ‘Reduced Work Hours as a Means of Slowing Climate Change’, real-world economics review 63(25): 124–133.